Riku Hahl loisti roolipelaajana NHL:ssä ja Leijonissa: ”Ulosmittasin itsestäni kaiken mahdollisen”

HPK:n kaikkien aikojen menestyneimpiin jääkiekkoilijoihin lukeutuva Riku Hahl löi itsensä läpi NHL:ssä jo päältä parikymppisenä vuosituhannen vaihteen jälkeen, vaikka alla oli vain kolme kautta SM-liigakiekkoa pienessä roolissa. Hän suuntasi rapakon taakse vailla isompia kannuksia kotimaassa.

– Olin pelannut kolme edellistä kautta HPK:ssa neloskentässä, ja homma junnasi paikallaan. Kerhon valmennusjohdossa meitä junioreita suojiinsa ottanut ”Ika” Lehkonenkin lähti muualle, joten ajattelin, että mahdollisuus päästä pelaamaan edes yksi NHL-ottelu on parempi farmiliigoista kuin Rinkelinmäeltä, Kerhoradiossa vieraillut Hahl muistelee.

– Lähdin sinne avoimin mielin. Niemisen Ville antoi ohjeen, että muistahan olla kunnossa harjoitusleirillä.

”Jääkiekko on muuttunut”

Myös AHL kävi Hahlille tutuksi, mutta NHL:ssä hän pelasi Colorado Avalanchessa kolmella kaudella pudotuspelit mukaan lukien pitkälle toistasataa ottelua. Jo ensimmäisellä NHL-jaksolla Hahlille valikoitui alempien ketjujen puolustavan keskushyökkääjän ja alivoimaspesialistin rooli.

– Jääkiekko oli sillon erilaista, kun oli enemmän roolipelaajia ja keskityttiin puolustamiseen. Omalla alueella iskettiin voimalla vastustajan hyökkääjiin kiinni. Nykyään jos pelaisi niillä roikkumisilla, istuisi pelkistä kahvaamisista 250 minuuttia jäähyllä ilman yhtään tappelua, Hahl letkauttaa.

Avalanchessa Hahl pääsi pelaamaan maailmantähtien kuten Peter Forsbergin, Rob Blaken, Joe Sakicin, Milan Hejdukin, Paul Kariyan ja Teemu Selänteen kanssa. Sellaisessa seurassa piti roolipelaajankin painaa täysillä päivästä toiseen, koska ilmassa leijui jatkuvasti kysymys siitä, riittääkö taso vai passitetaanko farmiin.

– Siellä pidettiin päivittäin videopalavereita apuvalmentajien kanssa, hiottiin omaa roolia ja nyansseja kuten aloituksia Bob Hartleyn kanssa. Joukkueesta kerrottiin suoraan, mitä pelaajalta odotetaan.

Kolme kautta Pohjois-Amerikassa antoivat hämeenlinnalaislähtöiselle hyökkääjälle paljon, vaikka pelaamisesta ei nuorena osannutkaan vielä nauttia toisin kuin vanhemmalla iällä.

– Muistan erityisellä lämmöllä ensimmäisiä AHL-kuukausia Hersheyssä, kun piti hankkia kämppä, ostaa auto ja selviytyä kaikesta muustakin yksin. Siinä kertyi tosi kovaa elämänkokemusta. Muuten se oli sitä, että alkuviikosta piti järjestää kroppa ja pää kuntoon, jotta oli kunnossa loppuviikon kolmessa pelissä, Hahl muistelee.

– AHL:ssäkin kilpailu oli kovaa eikä joukkuehenki ollut niin hyvä kuin NHL:ssä, koska kaikki halusivat ylös. Itse en pelannut niin paljon omaan pussiin, mikä saattoi olla itselle eduksi ja vaikuttaa urapolkuun.

Ura katkesi loukkaantumiseen

Pohjois-Amerikan lisäksi Hahl pelasi ammattilaisurallaan kaikkiaan kahdeksalla kaudella Liigaa HPK:ssa ja Jokereissa, viidellä Ruotsin Elitserieniä Timråssa ja Frölundassa ja yhden Sveitsin Davosissa. Leijonia hän edusti aikuisten tasolla isoissa turnauksissa puolenkymmentä kertaa: neljästi MM-kisoissa ja kerran World Cupissa.

– Ulkomailla pelatessa sai lukea lehdistä useasti, että olin luvannut palata Hämeenlinnaan, vaikka taskussa oli jo sopimus muualle. Minulla ei ollut mitään Kerhoa vastaan eikä ole vieläkään, mutta koin olevani roolipelaaja ja että kyseessä oli ammattini. Meillä oli agentin kanssa selvät sävelet, että yritin pysyä mahdollisimman isoissa seuroissa, Hahl sanoo.

– Ulosmittasin urallani kaiken, mitä kropasta, pelityylistä ja pelaamisesta saattoi saada irti.

Päätöskaudella 2015–16 pelit HPK:ssa jäivät kahteentoista, vaikka seuran kanssa oli sovittu kahdesta kaudesta. Sitä Hahl piti pettymyksenä kuten moni Kerhon fanikin.

– Totuus on se, että jäin taklauksen alle Kuopiossa, minkä seurauksena jouduin lonkkaleikkaukseen. Ilmoitin kesken sopimuskauden HPK:lle, etten pysty enää pelaamaan, joten tehkää ratkaisunne. Uran päättymisestä sillä tavoin jäi paha maku, mutta silloisen toimitusjohtajan Timo Virtasen kanssa kaikki sovittiin hienosti. Oli parempi, etten jäänyt puolikuntoisena roikkumaan ja haittaamaan Kerhon tulevaisuutta.

Kuuntele tallenteelta, mitä ”Riksa” touhuaa jääkiekon parissa nykyään, mitä hän tuumii siitä, että mestaruudet jäivät uralla voittamatta ja kuka toinen pelaaja nousi HPK:n samasta, vuonna 1980 syntyneiden ikäluokasta NHL:ään.

Riku Hahlin ura numeroina: