Jesse Kiiskinen jäi HPK:hon vielä vuodeksi kypsymään: ”Ensi kaudella koittaa hyppy tuntemattomaan – lyödään taas all-in”

HPK:n kultakypärä Jesse Kiiskinen istahtaa haastatteluun suihkunraikkaana juuri jäiden jälkeen. Hollolasta lähtöisin oleva parikymppinen hyökkääjä on noussut nopeasti sen kategorian pelaajaksi, jonka iholle vastustajat pyrkivät jo ennen aloitusta.

Juniorivuodet vierähtivät Pelicansissa, jonka arjesta Kiiskisellä on edelleen lämmin kuva.

– Kyllä mulle tarjottiin hyvä paikka kasvaa ja kehittyä jääkiekkoilijana ja urheilijana ylipäänsä. Välillä oli ylä- ja alamäkiä, mutta niistä selvittiin.

Kotitausta tuki harrastusta vahvasti. Isä Ville Kiiskinen pelasi enimmäkseen kakkostasolla ja valmentaa nykyään Ranskassa.

– Onhan se ollut iso juttu, että apu oli lähellä. Jos tarvitsi vaikka jonkun treeniavuksi, niin faija oli siinä, hän kehuu.

– Eikä äitin roolia todellakaan väheksytä. Hän on tehnyt ison työn kolmen lapsen eteen. Iso kiitos siitä, että on saanut harrastaa.

HPK:hon siirtyminen kannatti

Viime kaudeksi Kiiskinen päätti ottaa ison hypyn ja siirtyi HPK:hon. Kiiskinen oli 44 tehopisteellään joukkueen kärkinimi.

– Tänne siirtyessä mentiin niin sanotusti pokeritermein all-in. Nyt tuntuu todella hyvältä. Olen viihtynyt tosi hyvin.

Jesse Kiiskinen on tasaisen matematiikan kaavalla käytännössä samassa pistetahdissa kuin viime kaudellakin.

Kuluvan kauden nihkeä startti kuitenkin yllätti.

– Oli vaikeampi lähteä kuin viime kauteen. Huomasin heti, että vastustajat merkkaavat paljon tiukemmin. Tilaa ei annettu samalla tavalla kuin aiemmin.

Kun kone lähti käyntiin, mukaan on mahtunut myös kirkkaita huippuhetkiä.

– Kolmen maalin ilta Vaasassa ja jatkoaikavoitto… se on varmaan se. Tai sitten Lappeenrannan peli, kun kauden eka maali vihdoin tuli ja kaikki paine purkautui.

”Osaan olla ärsyttävä”

HPK:ssa Kiiskinen on pelannut paljon Heikki Huttusen ja viimeksi Kristian Vesalaisen laidalla, mutta hän tietää tarkasti, millaisen keskushyökkääjän rinnalla on parhaimmillaan.

– Sellaisen, joka antaa kiekkoa nopeasti lapaan ja vähän katsoo perään, jos alan kikkailla. Hyvä luistelija ja kovaa töitä tekevä. Silloin pysyy rytmi.

Kiiskinen on HPK:n ylivoimaisesti ahkerin laukoja – ja usein kiekot myös löytävät tiensä vastustajan verkkoon.

Kiiskisen parhaat puolet pelaajana ovat laaja laukausvalikoima, oveluus liikkumisessa, pelintekotaito ja hyvä pelikäsitys. Mutta myös Kiiskisen temperamentti näkyy jäällä.

– Olen silloin tällöin aika ärsyttäväkin ja tulisieluinen. Jos ei joskus läiky yli, niin välittäisinkö mä tästä tarpeeksi?

Itsekriittinenkin hän osaa olla. Kehityskohteet ovat Kiiskiselle itselleen selkeät.

– Pohjois-Amerikkaa varten pitää parantaa laitojen lähellä pelaamista ja luistelua, koska siellä peli on stop-and-start -tyyppistä.

Yzerman pirautti kesken inttiaskareiden

Maajoukkuekokemukset eri ikäluokista ovat antaneet hyökkääjälle itseluottamusta – etenkin viime U20-kisojen jälkeen, joissa Kiiskinen oli Suomen paras pistemies.

– Maajoukueissa ymmärsin pystyväni kilpailemaan jenkkien ja muiden maailman kärkipelaajien kanssa. Että jos pistää puita uuniin, niin jonain päivänä pelaa niiden kanssa samassa sarjassa.

Aikuisten maajoukkue on myös kirkkaasti mielessä.

– Viime keväänä putosin MM-joukkueesta viimeisten joukossa. Se loi uskoa, että jotain tehdään oikein.

Detroit Red Wingsin kanssa Kiiskinen solmi kolmivuotisen tulokassopimuksen kesällä 2025, mutta hän päätti jäädä vielä vuodeksi Suomeen ja Kerhoon kypsymään.

– Se on uusi hyppy tuntemattomaan. Siirryn kauemmaksi läheisistä, mutta tykkään siitä tunteesta, että saa lyödä kaiken peliin. Ja Detroit oli pikkupojan suosikkijoukkueita. Oli hieno hetki, kun puhelu Steve Yzermanilta tuli – vieläpä armeijan vahvuuslaskennan aikaan, hän naurahtaa.