Tyttökiekon edistämiseksi ponnisteleva Mia Häggman: ”Tytöillä on yhtä lailla oikeus nauttia pelaamisesta kuin pojilla”

Jääkiekkoliiton Hämeen alueen tyttökiekkokoordinaattori Mia Häggman auttaa Hämeen ja Pirkanmaan seuroja alkuun ja eteenpäin tyttökiekon pyörittämisessä.

– Oli kyse vaikka Girls’ Hockey Dayn järjestämisestä, niin toimin apuna siinä. Alueeni ulottuu ihan Virroille asti, Häggman sanoo.

Hänen mukaansa tyttökiekko on tällä hetkellä kovassa nosteessa.

– Poikien lisenssimäärät ovat aika rankastikin laskussa, mutta tyttökiekossa ne ovat nousussa. Meillä on toimiva, koko valtakunnan kattava koordinaattoreiden tiimi, joka on tehnyt tosi hyvää työtä muutaman kauden aikana. Uusia joukkueita syntyy jatkuvasti, ja turnaukset ovat täynnä.

Tytöt piti juksata mukaan

Poikajunioreiden puolella pitkään valmentanut Häggman toimi kolme kautta tyttökiekkovastaavana myös HPK-Juniorijääkiekon alla.

– Rahikaisen Marko kysyi minua tehtävään juuri ennen koronaa. Täällä ei ollut tyttökiekkotoimintaa, joten aika lailla nollasta aloitin. Hienosti saatiin viitisenkymmentä tyttöä matkaan mukaan, mutta työtä se vaati, Häggman sanoo.

– Tytöt piti vähän huijata juttuun mukaan – ensin jäähallille ja luistimet jalkaan ja leikkimään jäälle. Eli joukkuetoimintaa ja kivaa yhdessä tekemistä, mihin sitten alettiin hiljalleen upottaa jääkiekkoa mukaan. Pojat taas tulevat mukaan yleensä nimenomaan laji edellä.

Kaikilla on oikeus nauttia jääkiekosta

Kiekkoliitto palkitsi HPK:n viime keväänä Vuoden Nais- ja tyttökiekkoteko -palkinnolla, jonka Häggman kävi Maija Hassinen-Sullanmaan kanssa vastaanottamassa.

– Onhan se hienoa, että joku on huomannut sen lukemattomien tuntien työmäärän ja ymmärtää sen arvon. Paras palkinto itselleni on kuitenkin nähdä lasten ilo. Heidän olemisensa ja palautteensa on niin välitöntä, ja he näyttävät suoraan, viihtyvätkö vai onko tylsää.

Häggmanin mukaan tyttökiekkoon liittyvien asenteiden muuttamisessa riittää vielä työtä. Juuri siksi myös Häggmanin oma aika HPK:n tyttökiekon vetäjänä päättyi. Hän väsyi.

– Se oli niin paljon vielä muurien murtamista, että tehtävä alkoi ottaa enemmän kuin antaa. Kyse oli kuitenkin talkootyöstä, jota tehdään rakkaudesta lajiin, hän sanoo.

– En ole mikään me too -ihminen, mutta paljon pitää vielä asioiden muuttua tyttökiekossa verrattuna poikakiekkoon. Toki jääajasta on pulaa, mutta jos jäällä on kymmenen poikaa ja sinne olisi tulossa 60 tyttöä, niin heillä on samanlainen oikeus jääaikaan.

Jääkiekossa tytön ja naisen roolit ovat perinteisesti rajoittuneet kannustajan, kiekkoäidin ja MM-kisoissa hymyilevän ”mitalitelineen” rooleihin eikä niinkään aktiivisen toimijan eli pelaajan tai valmentajan rooleihin. Näin ei tarvitsisi Häggmanin mukaan olla.

– Suurin juttu on hyväksyä, että laji kuuluu kaikille. Tyttökiekko ei ole samanlaista jääkiekkoa kuin pojilla, mutta jääkiekkoa se on. Ja tytöillä on yhtä lailla oikeus pelata ja nauttia pelaamisesta.