Suomalaisen jääkiekkokeskustelun mullistaja Petteri Sihvonen: ”Kaudet HPK:n juniorivalmentajana olivat hienoa aikaa”

Suomalaiselle jääkiekkoyleisölle parikymmentä vuotta sitten ”johtavana jääkiekkoanalyytikkona” esitelty Petteri Sihvonen on kiistelty mediapersoona, joka jakaa yhä mielipiteitä kärkkäällä journalismillaan. Kaikki eivät Sihvosen suorasukaisesta tyylistä pidä, mutta miehellä on kiistämättömät ansionsa: hän on nimittäin muuttanut merkittävästi jääkiekon koko diskurssia, siis tapaa keskustella lajista.

Sihvosen johdolla alaa valtasi lajianalyysi sekä aiempaa käsitteellisempi, täsmällisempi ja olennaisuuksiin keskittyvä pelipuhe. Tämä nosti jääkiekkoon liittyvän ymmärryksen tasoa kaikkialla: mediassa, suuren yleisön keskuudessa ja jopa lajipiireissä.

– En ole niin paatunut, etten olisi ylpeä kiitoksista, joita esimerkiksi Jukka Jalonen on minulle lausunut jääkiekkojournalismin muuttamisesta 2000- ja 2010-luvuilla. Kaikista Johtavan toilailuista en ole niinkään ylpeä, Sihvonen sanoo Kerhoradiossa.

Johtavan rooli, joka Sihvoselle Urheilulehdessä rakennettiin, perustui vain osittain toimittajan omaan persoonaan.

– Työpersoonani rakastaa vastakkainasettelua. Olen teesi ja antiteesi -ihminen. Mutta kotonahan olen ihan nallekarhu, tällä hetkellä myös MTV:lle työskentelevä Sihvonen sanoo.

– Toki meillä on Hämeen Sanomissa Samuel Savolaisen kanssa aika kriittinen ote, mutta sellaisia ylilyöntejä ei esiinny kuin Urheilulehdessä.

Suomalaisen urheilujournalismin kulta-aikana Sihvonen pitää jaksoa, jolloin Sihvosen edustama Urheilulehti ja Urheilusanomat kilvoittelivat lukijoista jopa toisiaan aika ajoin nokitellen.

– Molemmilla painetuilla lehdillä riitti vielä lukijoita, eikä juttuja kirjoitettu vain klikkien toivossa. Vastakkainasettelun kaikottua taso on laskenut.

Mussukoita kirmaa vielä liigajäillä

Omalla pelaaja- ja valmentajaurallaan Sihvonen ylsi molemmissa rooleissa liigatasolle asti. Mediassa asemansa jo vakiinnutettuaan hän valmensi ”Mussukoiksi” nimeämiään HPK:n junioreita parhaimmillaan hopealle B-junioreissa keväällä 2010.

– Ne kaudet olivat hienoa aikaa, josta olen ikuisesti kiitollinen Sami Saurénille, Timo Lehkoselle ja Harri Lintumäelle. Valmensin silloin, kuten HPK:ssa pitää valmentaa, ottaen oppia Jaloselta. Täällä olivat lisäksi (Jussi) Tapolat ja (Antti) Pennaset. Silloin HPK oli melkeinpä Suomen paras seura, ja minä tietysti vain yhtenä pienenä tekijänä kokonaisuudessa, Hämeenlinnassa edelleen asuva Sihvonen muistelee.

– Niiden aikojen muistelemisesta kumpuaa kiukku siitä, kun asioita ei sittemmin tehty kuten pitäisi. Mutta toivottavasti tilanne palautuu vielä ennalleen, koska näen sen olevan palautettavissa.

Kuuntele tallenteelta, nauttiiko Sihvonen esillä olemisesta ja polemiikin aiheuttamisesta, ja aikooko hän jatkaa kirjailijan uraansa.